Puuhommia

Viime viikonloppuna saimme Jokiniitylle avuksemme mieheni vanhemmat, mummon ja papan.

Ohjelmassa oli mm. puunkaatoa.

 

 Kuten jo aiemmin olenkin kirjoittanut tontilla kasvaa paljon haapoja ja ne levittäytyvät vallan villisti.

Pikkualut ollaan keskipihalta saatu taltutetuksi, mutta nyt kävimme niiden kasvaneiden kimppuun.

 

 

Puun kaadon lisäksi, saimme puut myös pilkottua ja pinottua. Papalla oli moottorisahan lisäksi mukana myös klapikone, jolla homma hoitui sukkelasti. Toki myös ruumiillista työtä tuo operaatio vaati, kun pöllejä kannettiin ja klapeja pinottiin... Lihakset tiesi illalla tehneensä ruumiillista työtä.

Olipa kiva saada mummosta ja papasta apua.

Hommat hoituvat sukkelasti, kun on enempi kuin kaksi käsiparia käytössä.

Kiitos!

 

(harmittaa, kun kamerasta loppui akku ihan alkumetreillä ja laturi oli tietenkin kotosalla... kuvia ei montaa saanut otetuksi)

Pienten taidetta

Kotona en välitä koristaa jääkaapin ovea millään,

mutta mökillä tein poikkeuksen ja pyysin taidetta pikkasilta.

Aika ihanat ovat!

Ostin magneettipyykkipojat kesän ostosreissulta Tuurista, niissä lukee viikonpäivät englanniksi.

Mökkitie

Jokiniitylle mentäessä siirrytään isommasta tiestä aina pienemmälle ja pienemmälle...

Matkalla maisemat vaihtuvat kaupunkimiljööstä hyvin erilaisiksi.

Kerran ajellessamme kuvailin maisemia parilta viimeisimmältä kilometriltä...

Sinne peltojen keskelle, metsän reunaan!

Pannaria Ystäville

Tässä taannoin kävi myös ystäväperheemme tutustumassa työmaahamme. Heille tarjoilin jälkiruokakahvin kanssa makoisaa pannukakkua. Alla yksinkertainen ohje. Sekoitetaan aineet keskenään ja annetaan tekeytyä hetki ennen uuniin laittoa. Meillä lisukkeena oli lettuhilloa ja kermavaahtoa. NAM!

Pannari

 4 dl jauhoja

1 ½ dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

8 dl maitoa

2 munaa

100 g margariinia

 paista 225 asteessa n. 30 minuuttia

Nauti hyvässä seurassa!

Syyskesän kuvia

Pieneltä päiväkävelyltä räpsittyjä kuvia...

On se mahtava miten Suomessa vuoden ajat muuttavat luontoa. Joka kerta kun ollaan mökillä käyty,  on lasten kanssa voinut ihmetellä luonnon omaa kierokulkua.

Alkukeväästä poimittiin valkovuokkoja ja katsottiin missä mustikan ja ahomansikan lehdet kasvavat.
On kerätty luonnon kukkia ja katsottu lähipellon viljan kasvua. Siinä sivussa tulee kerrattua, miten saammekaan leipää kauppoihin - tärkeää oppia lapsille.

Nyt bongailimme sieniä ja muutamat puolukatkin tuli suuhun nappastua.

On se syksykin ihanaa aikaa näin kesän jälkeen.
Ja taitaa talvessakin olla paljon mukavia puolia.
Sitten kevät ja kesän odottaminen.

Hyvä tälläisenään!

Ja tuleehan vuoden aikoja vielä puoliteltuakin, alkutalvi, lopputalvi, alkukesä, loppukesä jne...
Ehkä kurjin se loppusyksy, ennen kuin talvi alkaa...

Nautitaan lämpimistä kuulaista loppukesän/ alkusyksyn päivistä!

Pikkueteisestä

ja sitten jälkeen...

=) Ihanaa saada jotain joskus valmiiksikin...
Sanoisinko, että tämä tuulikaappieteinen on nyt valoisampi ja kutsuvampi, kuin aikaisemmin!

Ja taas totean... pikkuhiljaa.... Projekteja riittää niin suuremmissa kuin pienemmissä asioissa.

Omppusia

Kävimme eilen Jokiniityllä pienellä päiväretkellä tyttäreni ja äitini kanssa.
Keitimme päiväkahvit ja paistoimme lämpimäisiä, tällä kertaa pakasteista.

Omenapuun omput täytyi tietenkin käydä katsastamassa. Hieman ehkä raakoja, mutta tytön vaatimuksesta niitä piti kuitenkin poimia korillinen.Leivotaan niistä piiras kotosalla.

Raikasta syyskesää!

Koulutie...

Mökkimatkalla poikkesimme lasten kanssa leikkimään yhden kyläkoulun pihalle.
Se oli kerrassaan pysähdys menneeseen aikaan. Vaikka uskon, että tuo koulu on nykyisinkin ihan toiminnassaan. Kurkin ikkunoista ja sieltä oikeasti näkyi niitä vanhoja pahvisia kasvitauluja - oikeesti! Niitä olisi itsekkin kiva mökin seinille saada.

Pihalla kasvoi omenapuita ja siellä oli pari erillistä leikkitelinettä, keinut, rekit, yms. puomit välituntien ratoksi... Siellä tykkäsivät jumppailla minunkin pienet.

Jäin tuossa pihapiirissä kuvaillessani miettimään, että ovatkohan kyläkoulun lapset pienessä koulussa onnekkaampia, kuin isommissa kouluissa koulutietään aloittelevat kaupunkilaislapset...

Tiedä sitä. Oman koulutieni aloitin vähän vastaavanlaisessa pikkukoulussa, jossa oli vain 3 luokkaa, 1-2.luokkalaisia. Taitaa olla koulun aloitus jännää riippumatta minkä kokoisessa koulussa sen aloittaa.

Ja onhan se sääli, että näitä kyläkouluja lakkautetaan niiin paljon...

Pian näitä portaita tassuttelee uudet ekaluokkalaiset. Onnea heidän koulutaipaleelleen!
 Meillä alkaa esikoisella viimeinen päiväkotivuosi. Ensi syksynä aloitamme sitten esikoulun.

Tunnelmallista Elokuuta!

Kukahan vois... kukahan vois...

...Ikkunan pesussa auttaa vois?

Ikkunoita on, nämä kuvat alakerrasta. Niiden lisäksi myös yläkerrasta löytyy muutamat ikkunat.
Ikkunoissa on vanhat irtotuplaikkunat ja aika moneen kertaan olen niitä vuosien varrella irrottanut äidin apuna keväisin ja laittanut syksyllä takaisin paikoilleen. Nyt ikkunat ovat olleet useamman vuoden pesemättä ja irrottamatta.

Viimeksi ikkunoitten tilkitsemisen jälkeen päälle on laitettu maalarinteippiä, se on aikasta rumaa eikä hyvin pysykkään. Uudet rullat ikkunateippiä on ostettu ja urakkaan pitäisi ryhtyä... Mietin tässä että pitäisikö nyt oikaista ja pestä vain ulko- ja sisäpinnat ja jättää suosiolla tuplien irrottaminen ensi keväälle.

Saapi nähdä, tämä urakka odottaa ennen talven tuloa.

Kyllähän nämä ikkunat jotakin muutakin kunnostusta lähivuosina tarvitsevat...

Pitäisi varmaan rapsutella maalit ja maalata pokat uudestaan,

 mutta nyt se saa odottaa ja aloitan ihan vaan pesulla :)

ns. olohuoneeseen en ole vielä löytänyt verhoja.

Siellä täällä olen erinäisiä valmisverhoja ja kangaspakkoja silmäillyt...

Kerran jopa yhdet pussilakanat oli jo ostoskärryssä. Suunnittelin ompelevani niistä verhot,

 mutta ei sittenkään... vielä ei ole se oikea kangas ja kuosi löytyneet.

Ihan en itsekkään tiedä mitä haen, mutta eiköhän jotain löydy.

Ikkunalaudalla on ne männynväriset kynttilänjalat, mitkä olivat jo aiemmin esillä.

Nyt ne ovat saaneet valkoista suhumaalia pintaansa ja näyttävät paaaaljon paremmilta.

 Nythän se alkaa olla tunnelmallisten syysiltojen aika, joten kynttilät täytyykin käydä ostamassa.

Mökkeilyä muualla

Perheelläni on onni saada mökkeillä Jokiniityn lisäksi myös kahdella muualla perheittemme mökeillä, toinen niistä minun perheen ja toinen puolestaan mieheni perheen.
Nämä toiset mökit sijaitsevat järvien rannalla. Joten myös niillä käynti on erityisen ihanaa, kun saa nauttia uinnista, veneilystä ja osa meistä myös kalastuksesta.

Heinäkuussa lomailimme minun perheen toisella mökillä etelä-pohjanmaalla. Sinne matkaa meiltä kotoa yli 250 km, joten aika harvoin tulee käytyä. Mökki onkin ihan kesäkäytössä ja onneksi siellä käy useampia perhe lomailemassa.

Tässä sieltä muutama otos.

Miehen perheen mökki sitten sijaitseekin vielä kauempana n. 1000 km kotiovelta, siellä sitten käydään vielä harvemmin, mutta ehkäpä syyskuussa.