Joulun jälkeen

Tunnelmia joulun jälkeen.

 

 

Aattona haimme äitini meille joulun viettoon, sekä vierailtiin myös anoppilassa, joka on tuossa ihan lähellä. Siellä söimme hyvin ja joulupukki piipahti tuomassa paketteja.

Voi sitä pienten riemua, kun paketteja aukoilivat...

Joulupäivä meni leppoisasti kotosalla, telkkaria katsellen ja uusiin leluihin ja peleihin tutustuen.
Tapanina sitten lähdettiin jo liikenteeseen, vietiin äiti kotiin ja käytiin purkamassa pienten energiaa uimahallilla.

Vielä nautitaan joulukuusesta ja jouten olosta talviloman merkeissä. Kovasti odottelemme myös lumisadetta lapset haluaisivat hiihtämään.

Hyvää vuoden loppua!

Joulua

Lapsuuden joulu...

Omat muistoni liittyvät hyvin vahvasti Jokiniitylle... 

Elämäni ensimmäisen joulun vietimme kotona kaupungissa, kun lokakuussa olen syntynyt.

Mutta sen jälkeen pitkälle teini- ikään kaikki joulut vietettiin mökillä.

Sittemmin siskojen perheiden luona ja nyttemmin vaihtelevasti kotona ja sukulaisilla.

Tärkeimmät muistot lapsuusjouluista oli yhdessä olo perheen kesken, myös vanhemmat siskot poikaystävineen kuuluivat lapsuusjouluihin. Naisten hyörinää keittiössä, ulkoilua ja lumileikkejä sekä tietenkin perinteiset jouluohjelmat telkkarista, joulusauna, joulupukki ja aina uusi yökkäri paketista.

Muistan, että käytiin aina joulua edeltävänä viikonloppuna laittamassa joulu valmiiksi. Haettiin kuusi metsästä, johon oli maanomistajan lupa. Laitettiin jouluverhot sekä tontut ikkunoihin... 

Varsinaiseen jouluun saavuttiin ruokakassien kera, kun pirtissä oli jo joulutunnelma.

Kuusessa paloi oikeat kynttilät ja siskon petejä oli siellä täällä.

Maito oli aina hileistä, kun sitä säilytettiin vintin rapussa. Aattoaamu aloitettiin lämpimäisellä kinkulla, joka aina valmistui sopivasti juuri aamupalapöytään.

Ja ulkosauna... Ah. Sinne hipsuteltiin hangen poikki pelkkä pyyhe ympärillä ja rohkeimmat kävi ottamassa lumikylpyjä kovassakin pakkasessa tähtitaivaan alla.

Ikävä on noita jouluja. Ehkä joku joulu olemme taas Jokiniityllä.

Hyvää ja tunnelmallista joulua kaikkiin koteihin!

Nyt olemme kotosalla.

Ihanaiset Naiset!

Lokakuussa vietimme ihanaisten naisten kanssa mökkiviikonloppua.
Tällä kertaa oltiin vuokramökillä, joka oli kerrassaan ihana.
Niin yksinkertainen, kaunis ja uusi.
Aivan siis erilainen, kuin Jokiniityn projektikohteemme.

 

 

 

Mökkejä on niiin monenlaisia. On tälläisiä lähes koteja ja sitten on hyvin vaatimattomia niukilla varustuksilla. Kaikki varmasti rakkaita omistajilleen.

Myös jokiniityllä olisi kiva järkätä jotain.... Ehkäpä keväällä on tiedossa neljän (tai useamman) tähden talkoot ja päälle saunailtaa...

Sunnuntai

Pohdiskelin, mistä on parhain sunnuntai tehty?

Välillä rennon rauhallisesta oleilusta ja pikkupuuhastelusta...
Välillä taasen on ihana tehdä kaikkea mahdollista ja käydä monessa paikassa...

Mutta tänä sunnuntaina voiton vie rennon rauhallinen oleilu perheen kanssa.

Lähes aina minun sunnuntai alkaa aamukahvilla ja lemppariblogien lukemisella.
Lapset katsovat lasten ohjelmia ja oleilevat pitkään yökkäreissä, kun ei ole kiire minnekkään...

Sitten koiran kanssa lenkille tai omien puuhien pariin.
Tänään se oli hetki kutimien kanssa. Koetan tehdä jonkinlaista kaulahuivi/kauluria itselleni.

 Ja sitten ruoanlaittoa ajan kanssa....
Tänään nautiskelemme lampaasta ja sen kanssa perunamuussia!

Ja eiköhän vielä jossain lähdetä käymään. Ehkäpä uimahallilla. Ehkäpä lenkillä. Ehkäpä kylässä mummollassa, ehkä kavereilla. Ehkäpä Jokiniityllä. Saas nähdä. Ihan fiilispohjalta!

Mukavaa rentoa Sunnuntaita!

Varjostin ompeluksia

 

 

Pidän paljon ompelusta ja ompelisinkin varmasti paljon enemmän,

 jos vuorokaudessa olisi paaaaljon enempi tunteja...

Joskus jopa kuvittelin, että ompelusta tulee minulle ammatti ja olen sitä jopa koulussa opiskellutkin, mutta jo ensimmäisen vuoden aikana totesin, että kiva harrastus, mutta ei minulle ammatiksi....

 

Mökiltä löysin muutaman vanhan varjostinkehikon ja ompelin niille uudet vaatteet.

Tässä kuvia katsellessa huomasin, ettei isommasta varjostimesta ole kuvaa huputettuna.

Se kuva siis joskus.

 

Molemmat varjostimet ompelin ihan suorakaiteen mallisesta kappaleesta ja reunoista kiristin kuminauhalla tiukasti kehikkoon.

 

 

 

Kaunis väri tuo vanha roosa.

 

Eilen satoi ensilumi.

Kuvia Lapista!

Taannoisessa postissani kehuskelin Lapin matkailua erityisesti syysaikaan.
Eilen kahlasin läpi lapin kuviani vuosien varrelta, yhtä toista projektia varten.
Niin mahtavia maisemia ja tunnelmia niissä on, joten halusin osan täälläkin jakaa.

Mökkeilemme Lapissa appivanhempieni mökillä noin kerran vuodessa. Tässä kuva koostetta usealta vuodelta.

Mökillä olemme kaukana lapin turistijoukosta, mutta halutessaan sinnekkin pääsee.
Useimmiten loman aikana kerran Levillä pyörähdetäänkin. Sinne on noin 100 kilometrin matka.

Mahtavia maisemia, eikö!?

Toooosi onnellinen 3-vuotias

Ollaan pitkään jo katseltu mönkkäriä pienimmälle ja tori.fi:stä löytyi juurikin tämän hetkiseen tarpeeseen sopiva. Kovasti pärisee ja toinen on supertohkeissaan!

Pappa on luvannut pienet huoltotoimet tehdä, edellisen käyttäjän jäljiltä.
Jonka jälkeen mönkijästä on varmasti touhua pikkuväelle mökkipäivien iloksi.

Edellisviikonloppuna käytiin Jokiniityllä leikkaamassa viimoista kertaa nurmikko ja keräiltiin kesätavaroita suojaan, sekä nosteltiin talvitavaroita käden ulottuville....

Ihana oli pihaa katsella. On aika eri kunnossa, kuin viime syksynä.

Haavat ei kasva enää ympäri pihaa.
Isoja puita kaatunut -  pihaan tulee enempi valoa.
Ja nurmikko on siisti!

Lapissa...

Kesällä kirjoitinkin, että perheellämme on mahdollisuus mökkeillä Jokiniityn lisäksi myös muilla mökeillä ja silloin suunniteltiinkin syksymatkaa Lapin mökille.

Tämän kuun alussa, siellä piipahdimmekin pidennetyn viikonlopun merkeissä.
Muutamat viimeiset kesälomapäivät tuli siinä vietettyä.

Aikaa säästääksemme hyppäsimme yöjunaan auton kanssa, jolloin aamulla olimme lähes perillä.
Paluu matkan tulimme autoillen, toki yöpyen puolessa välissä matkaa (Oulussa). Matka on niin mahdottoman pitkä.

Mutta näistä kuvista voi päätellä, että reissu oli arvoisensa.  Maisemat ovat niin kauniit ja sellaista luonnon rauhaa harvassa paikassa on. Ilmat suosi ja aika tuli käytettyä 100% omalle perheelle.

Eri vuoden aikoina Lapissa käynneenä, on tämä alkusyksy, ruskan alku, ehdoton suosikkini.
Suosittelen matkailua Lapin suunnalle, jos siellä et koskaan ole käynnyt!

Kesältä...

Näin syksyn tullen kalenteri tuntuu olevan myös viikonloppuisin hyvin täynnä erilaisia menoja.

Emmekä ole juuri päässeet Jokiniityllä käymään.

Onneksi kesän aikana asiat menivät jonkin verran eteenpäin.

Tulevan syksyn/ talven aikana kunnostustouhut taitavat jäädä taka-alalle ja siirryn suunnittelupuolelle :).

Mökille on kiva kutsua ystäviä. Tehdä yhdessä ruokaa. Syödä pitkän kaavan mukaan.

Aika vierähtää kuin siivillä.

Makaronilaatikko on vaan kestosuosikki, kun kylään tulee lapsivieraita.

Haaveillen ja suunnitellen myös jonkinlaista kesäökeittiötä.

 Saanko sen jo ensi kesänä, jää nähtäväksi!

Puuhommia

Viime viikonloppuna saimme Jokiniitylle avuksemme mieheni vanhemmat, mummon ja papan.

Ohjelmassa oli mm. puunkaatoa.

 

 Kuten jo aiemmin olenkin kirjoittanut tontilla kasvaa paljon haapoja ja ne levittäytyvät vallan villisti.

Pikkualut ollaan keskipihalta saatu taltutetuksi, mutta nyt kävimme niiden kasvaneiden kimppuun.

 

 

Puun kaadon lisäksi, saimme puut myös pilkottua ja pinottua. Papalla oli moottorisahan lisäksi mukana myös klapikone, jolla homma hoitui sukkelasti. Toki myös ruumiillista työtä tuo operaatio vaati, kun pöllejä kannettiin ja klapeja pinottiin... Lihakset tiesi illalla tehneensä ruumiillista työtä.

Olipa kiva saada mummosta ja papasta apua.

Hommat hoituvat sukkelasti, kun on enempi kuin kaksi käsiparia käytössä.

Kiitos!

 

(harmittaa, kun kamerasta loppui akku ihan alkumetreillä ja laturi oli tietenkin kotosalla... kuvia ei montaa saanut otetuksi)

Pienten taidetta

Kotona en välitä koristaa jääkaapin ovea millään,

mutta mökillä tein poikkeuksen ja pyysin taidetta pikkasilta.

Aika ihanat ovat!

Ostin magneettipyykkipojat kesän ostosreissulta Tuurista, niissä lukee viikonpäivät englanniksi.

Mökkitie

Jokiniitylle mentäessä siirrytään isommasta tiestä aina pienemmälle ja pienemmälle...

Matkalla maisemat vaihtuvat kaupunkimiljööstä hyvin erilaisiksi.

Kerran ajellessamme kuvailin maisemia parilta viimeisimmältä kilometriltä...

Sinne peltojen keskelle, metsän reunaan!

Pannaria Ystäville

Tässä taannoin kävi myös ystäväperheemme tutustumassa työmaahamme. Heille tarjoilin jälkiruokakahvin kanssa makoisaa pannukakkua. Alla yksinkertainen ohje. Sekoitetaan aineet keskenään ja annetaan tekeytyä hetki ennen uuniin laittoa. Meillä lisukkeena oli lettuhilloa ja kermavaahtoa. NAM!

Pannari

 4 dl jauhoja

1 ½ dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

8 dl maitoa

2 munaa

100 g margariinia

 paista 225 asteessa n. 30 minuuttia

Nauti hyvässä seurassa!

Syyskesän kuvia

Pieneltä päiväkävelyltä räpsittyjä kuvia...

On se mahtava miten Suomessa vuoden ajat muuttavat luontoa. Joka kerta kun ollaan mökillä käyty,  on lasten kanssa voinut ihmetellä luonnon omaa kierokulkua.

Alkukeväästä poimittiin valkovuokkoja ja katsottiin missä mustikan ja ahomansikan lehdet kasvavat.
On kerätty luonnon kukkia ja katsottu lähipellon viljan kasvua. Siinä sivussa tulee kerrattua, miten saammekaan leipää kauppoihin - tärkeää oppia lapsille.

Nyt bongailimme sieniä ja muutamat puolukatkin tuli suuhun nappastua.

On se syksykin ihanaa aikaa näin kesän jälkeen.
Ja taitaa talvessakin olla paljon mukavia puolia.
Sitten kevät ja kesän odottaminen.

Hyvä tälläisenään!

Ja tuleehan vuoden aikoja vielä puoliteltuakin, alkutalvi, lopputalvi, alkukesä, loppukesä jne...
Ehkä kurjin se loppusyksy, ennen kuin talvi alkaa...

Nautitaan lämpimistä kuulaista loppukesän/ alkusyksyn päivistä!

Pikkueteisestä

ja sitten jälkeen...

=) Ihanaa saada jotain joskus valmiiksikin...
Sanoisinko, että tämä tuulikaappieteinen on nyt valoisampi ja kutsuvampi, kuin aikaisemmin!

Ja taas totean... pikkuhiljaa.... Projekteja riittää niin suuremmissa kuin pienemmissä asioissa.

Omppusia

Kävimme eilen Jokiniityllä pienellä päiväretkellä tyttäreni ja äitini kanssa.
Keitimme päiväkahvit ja paistoimme lämpimäisiä, tällä kertaa pakasteista.

Omenapuun omput täytyi tietenkin käydä katsastamassa. Hieman ehkä raakoja, mutta tytön vaatimuksesta niitä piti kuitenkin poimia korillinen.Leivotaan niistä piiras kotosalla.

Raikasta syyskesää!