Hiihto ei paljoa lunta tarvitse

Nämä kuvat puhukoon puolestaan. Pikkumies tahtoo hiihtää oli lunta tai ei!

Ihanaa oli, että tuli valkoinen joulu.
Aattona lunta satoi pysyttämällä ja pakkanenkin paukahteli.
Nyt on aika nauttia hiihdosta, luistelusta ja mäen laskusta!

Hyvää uutta vuotta 2015!

Kuusen hakumatkalle

Viimeksi oli jo puhetta pikkujouluistamme.

Lasten kanssa haettiin pirttiin kuusi, mistäs muualtakaan, kuin omasta pikkumetsästämme.

Pieni mies marssi saha heiluen kuusen valintaan ja sopivan yksilön löydyttyä, se sahattiin yhteistuumin. Sitten kuusen kantoon ja kuusi pirttiin...

Ja lopuksi kuuselle juhla-asu ylle.
Kovin suuret ei koristuksemme olleet ... mutta joulumieltä tuli kummasti.
Näistä pikkujouluista voisi tehdä perinteen, jos varsinainen joulu tulee vietettyä kotosalla tai anoppilassa, niin kuin tänä vuonna.

Jos metsään haluat mennä nyt...

Niin takulla yllätyt...

Metsässä riittää ihmettelemistä pienelle miehelle vaikka kuinka paljon... Kannon koloa, kiven koloa, sammalmätästä ja vaikka mitä...

Hyvin myös purkautuu energiat kannoilta hyppiessä, kiivetessä, puunrunkoja raahatessa. Meidän pikkumies viihtyy metsässä todella hyvin...

 ... ja mökillä metsä on niin lähellä. Tien yli - pellon poikki ja jo ollaan metsässä!

Ja kyllä siellä aikuinenkin viihtyy. Kuunnellessa metsän " hiljaisuutta", hengittäessä raikasta ilmaa ja katsellessa lasten uteliaisuutta ja innokkuutta!

Kesälampaita

Serkkuni asukasyhdistyksellä on omakotitaloalueella kesäisin lammashaka.
Siellä saa lapsoset käydä lampaita hoitamassa ja ihastelemassa milloin vain.
Hoitovuorotkin on siellä jaettu vastuullisesti asukkaiden kesken.

Meidänkin pieni mies kävi tekemässä tuttavuutta lampaitten kanssa.
Hän ihastui lampaisiin vallan kovasti, paijaili, tarjosi heinää ja istui vain seurailemassa niiden touhuja.

Olen tässä pidempään miettinyt, olisiko mökille mahdollista ottaa kesälampaita.
Siellä on kyllä peltoa, mistä saisi tuoretta ruohoa pitkin kesää. Lisäksi tietenkin täytyisi järjestää raikas vesi jokaisena päivänä. Matkaa meiltä kotoa mökille on n. 50 km, mutta ei siellä itse ihan päivittäin pystyisi käydä. Täytyy tutkia ja miettiä, miten se onnistuisi. Ihania olisivat.

Maalaukset jatkuu... ja jatkuu

Nyt oli vuorossa eteisen lattia. Se oli alakerran lattioista se, joka jäi ilman maalia viime kesänä.
Vihdoista viimein sain siihenkin uuden maalin pintaan.
Kuvista näkyykin, että vanha puupinta on jo hyvin kulunut.
Kummasti myös vaalea väri vaan vaalentaa koko tilaa.

Tytsy halusi myös auttaa maalaushommassa.

Vielä olisi monta paikkaa maalattavana... Sisällä mökissä ja ulkosaunalla.
Punamultamaaliakin olen jo ostanut ulkorakennusta varten. Toivottavasti nämä säät jatkuvat!

Ruusuja istuttamassa...

Nämä kuvat on jo otettu n. kuukausi sitten.
Löysin todella edullisia ruusun taimia ja tokihan Ruusulan on lisää ruusuja pihamaalle saatava.
Ruusut saavat kukkia niin ulkona, kuin sisälläkin. :)

Ruusuja valikoinkin eri väreissä, valkoista ja tummempaa punaista.
Aniliinin punaiset valitsi tyttäreni.  6-vuotiaalla, kun kaiken pitää olla pinkkiä, niin lemppariväri!

Ruusujen istutukseen sain mukaan reippaan 3-vuotiaan. Hän oli niin tohkeissaan kaivamassa kuoppaa, laittamassa uutta multaa, istuttamassa taimia ja tietenkin kastelemassa.

Nyt jännityksellä odotammekin, lähtevätkö kasvamaan ja koska mahtavat kukkia?

Kevätkesä... Ihanaa!

Ai, että minkälaisella säällä meitä hellittiinkään pääsiäisen aikaan ja mahtavat kelit jatkuvat edelleen.
Kummasti virkistyy mieli talven jälkeen!

Pääsiäisenä ennätettiin yksi päivä käydä jokiniityllä touhuilemassa lasten kanssa.
Haravoitiin, syötiin ulkona, keinuttiin riippukeinussa, pelattiin sulkkista ja mölkkyä, tuuletettiin petivaatteita, sisällä tuli ainoastaan imuroitua, nautittiin viime kesän aikaan saannoksista ja mietittiin tulevaa.

Oikein kivaa!

 
 

Toooosi onnellinen 3-vuotias

Ollaan pitkään jo katseltu mönkkäriä pienimmälle ja tori.fi:stä löytyi juurikin tämän hetkiseen tarpeeseen sopiva. Kovasti pärisee ja toinen on supertohkeissaan!

Pappa on luvannut pienet huoltotoimet tehdä, edellisen käyttäjän jäljiltä.
Jonka jälkeen mönkijästä on varmasti touhua pikkuväelle mökkipäivien iloksi.

Edellisviikonloppuna käytiin Jokiniityllä leikkaamassa viimoista kertaa nurmikko ja keräiltiin kesätavaroita suojaan, sekä nosteltiin talvitavaroita käden ulottuville....

Ihana oli pihaa katsella. On aika eri kunnossa, kuin viime syksynä.

Haavat ei kasva enää ympäri pihaa.
Isoja puita kaatunut -  pihaan tulee enempi valoa.
Ja nurmikko on siisti!

Lapissa...

Kesällä kirjoitinkin, että perheellämme on mahdollisuus mökkeillä Jokiniityn lisäksi myös muilla mökeillä ja silloin suunniteltiinkin syksymatkaa Lapin mökille.

Tämän kuun alussa, siellä piipahdimmekin pidennetyn viikonlopun merkeissä.
Muutamat viimeiset kesälomapäivät tuli siinä vietettyä.

Aikaa säästääksemme hyppäsimme yöjunaan auton kanssa, jolloin aamulla olimme lähes perillä.
Paluu matkan tulimme autoillen, toki yöpyen puolessa välissä matkaa (Oulussa). Matka on niin mahdottoman pitkä.

Mutta näistä kuvista voi päätellä, että reissu oli arvoisensa.  Maisemat ovat niin kauniit ja sellaista luonnon rauhaa harvassa paikassa on. Ilmat suosi ja aika tuli käytettyä 100% omalle perheelle.

Eri vuoden aikoina Lapissa käynneenä, on tämä alkusyksy, ruskan alku, ehdoton suosikkini.
Suosittelen matkailua Lapin suunnalle, jos siellä et koskaan ole käynnyt!

Pienten taidetta

Kotona en välitä koristaa jääkaapin ovea millään,

mutta mökillä tein poikkeuksen ja pyysin taidetta pikkasilta.

Aika ihanat ovat!

Ostin magneettipyykkipojat kesän ostosreissulta Tuurista, niissä lukee viikonpäivät englanniksi.

Syyskesän kuvia

Pieneltä päiväkävelyltä räpsittyjä kuvia...

On se mahtava miten Suomessa vuoden ajat muuttavat luontoa. Joka kerta kun ollaan mökillä käyty,  on lasten kanssa voinut ihmetellä luonnon omaa kierokulkua.

Alkukeväästä poimittiin valkovuokkoja ja katsottiin missä mustikan ja ahomansikan lehdet kasvavat.
On kerätty luonnon kukkia ja katsottu lähipellon viljan kasvua. Siinä sivussa tulee kerrattua, miten saammekaan leipää kauppoihin - tärkeää oppia lapsille.

Nyt bongailimme sieniä ja muutamat puolukatkin tuli suuhun nappastua.

On se syksykin ihanaa aikaa näin kesän jälkeen.
Ja taitaa talvessakin olla paljon mukavia puolia.
Sitten kevät ja kesän odottaminen.

Hyvä tälläisenään!

Ja tuleehan vuoden aikoja vielä puoliteltuakin, alkutalvi, lopputalvi, alkukesä, loppukesä jne...
Ehkä kurjin se loppusyksy, ennen kuin talvi alkaa...

Nautitaan lämpimistä kuulaista loppukesän/ alkusyksyn päivistä!

Omppusia

Kävimme eilen Jokiniityllä pienellä päiväretkellä tyttäreni ja äitini kanssa.
Keitimme päiväkahvit ja paistoimme lämpimäisiä, tällä kertaa pakasteista.

Omenapuun omput täytyi tietenkin käydä katsastamassa. Hieman ehkä raakoja, mutta tytön vaatimuksesta niitä piti kuitenkin poimia korillinen.Leivotaan niistä piiras kotosalla.

Raikasta syyskesää!

Koulutie...

Mökkimatkalla poikkesimme lasten kanssa leikkimään yhden kyläkoulun pihalle.
Se oli kerrassaan pysähdys menneeseen aikaan. Vaikka uskon, että tuo koulu on nykyisinkin ihan toiminnassaan. Kurkin ikkunoista ja sieltä oikeasti näkyi niitä vanhoja pahvisia kasvitauluja - oikeesti! Niitä olisi itsekkin kiva mökin seinille saada.

Pihalla kasvoi omenapuita ja siellä oli pari erillistä leikkitelinettä, keinut, rekit, yms. puomit välituntien ratoksi... Siellä tykkäsivät jumppailla minunkin pienet.

Jäin tuossa pihapiirissä kuvaillessani miettimään, että ovatkohan kyläkoulun lapset pienessä koulussa onnekkaampia, kuin isommissa kouluissa koulutietään aloittelevat kaupunkilaislapset...

Tiedä sitä. Oman koulutieni aloitin vähän vastaavanlaisessa pikkukoulussa, jossa oli vain 3 luokkaa, 1-2.luokkalaisia. Taitaa olla koulun aloitus jännää riippumatta minkä kokoisessa koulussa sen aloittaa.

Ja onhan se sääli, että näitä kyläkouluja lakkautetaan niiin paljon...

Pian näitä portaita tassuttelee uudet ekaluokkalaiset. Onnea heidän koulutaipaleelleen!
 Meillä alkaa esikoisella viimeinen päiväkotivuosi. Ensi syksynä aloitamme sitten esikoulun.

Tunnelmallista Elokuuta!

Ihana kuva

Mitähän vanhasta liiteristä voisi löytyä... ?  <3

Juhannuksena

Juhannuksena oltiin lasten kanssa ensimmäistä kertaa yötä Jokiniittyllä...

Suurimman ilon lapset saivat riippukeinusta, jota myöskin testailivat ensimmäistä kertaa.
Voi sitä riemua, kun kerta toisensa perään kellahtivat matolta maahan ja taas kömpivät kyytiin....

Illalla ei meinannut  uni tulla lapsille silmään ollenkaan... Isompi alkoi kertoa juttuja mm. kummituksista ja rotista -  molempia alkoi pelottaa.
Lopulta, kun unenpäästä kiinni saimme, nukuimme kaikki todella hyvin aamuun asti!

Aamusta virittelin verhoja keittiöön, tässä muutama otos, miltä siellä näyttää.

Tilan oikea nimi on Ruusula, joten yritän tekstiileillä tuoda sinne nimensä mukaista henkeä.

Ulkona kasvaa yksi iso juhannusruusu, mutta suunnittelin, että joitan ruusupensaita pitäisi pihamaalle istuttaa. Ne kun pärjäävät lähes itsekseen ja kukkivat pitkään.

                                      Myös ensimmäiset kypsät ahomansikat löydetty!  NAM.

Kesä on tullut!

Käytiinpä se viime viikonloppuna toteamassa, että kyllä, kesä on tullut Jokiniityllekin.
Tämän kertaisella reissulla olimme oman perheen voimin.
.
Kannoimme osan huonekaluista ulos pesua varten. Pikkuapureitten kanssa tuolien pesu olikin mukavaa puhaa, samalla tosin puhdistui moni muukin paikka, kun pienet innostuivat.

Muutakin mukavaa ennätettiin. Kävimme hieman kävelyllä lähiympäristössä. Nyt on mansikka- ja mustikkapaikat katsottu valmiiksi. Odotellaan vain sadon kypsymistä!

Ihanan kesäistä, näitä päiviä lisää!