Puuhommia

Viime viikonloppuna saimme Jokiniitylle avuksemme mieheni vanhemmat, mummon ja papan.

Ohjelmassa oli mm. puunkaatoa.

 

 Kuten jo aiemmin olenkin kirjoittanut tontilla kasvaa paljon haapoja ja ne levittäytyvät vallan villisti.

Pikkualut ollaan keskipihalta saatu taltutetuksi, mutta nyt kävimme niiden kasvaneiden kimppuun.

 

 

Puun kaadon lisäksi, saimme puut myös pilkottua ja pinottua. Papalla oli moottorisahan lisäksi mukana myös klapikone, jolla homma hoitui sukkelasti. Toki myös ruumiillista työtä tuo operaatio vaati, kun pöllejä kannettiin ja klapeja pinottiin... Lihakset tiesi illalla tehneensä ruumiillista työtä.

Olipa kiva saada mummosta ja papasta apua.

Hommat hoituvat sukkelasti, kun on enempi kuin kaksi käsiparia käytössä.

Kiitos!

 

(harmittaa, kun kamerasta loppui akku ihan alkumetreillä ja laturi oli tietenkin kotosalla... kuvia ei montaa saanut otetuksi)

Pienten taidetta

Kotona en välitä koristaa jääkaapin ovea millään,

mutta mökillä tein poikkeuksen ja pyysin taidetta pikkasilta.

Aika ihanat ovat!

Ostin magneettipyykkipojat kesän ostosreissulta Tuurista, niissä lukee viikonpäivät englanniksi.

Mökkitie

Jokiniitylle mentäessä siirrytään isommasta tiestä aina pienemmälle ja pienemmälle...

Matkalla maisemat vaihtuvat kaupunkimiljööstä hyvin erilaisiksi.

Kerran ajellessamme kuvailin maisemia parilta viimeisimmältä kilometriltä...

Sinne peltojen keskelle, metsän reunaan!

Pannaria Ystäville

Tässä taannoin kävi myös ystäväperheemme tutustumassa työmaahamme. Heille tarjoilin jälkiruokakahvin kanssa makoisaa pannukakkua. Alla yksinkertainen ohje. Sekoitetaan aineet keskenään ja annetaan tekeytyä hetki ennen uuniin laittoa. Meillä lisukkeena oli lettuhilloa ja kermavaahtoa. NAM!

Pannari

 4 dl jauhoja

1 ½ dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

8 dl maitoa

2 munaa

100 g margariinia

 paista 225 asteessa n. 30 minuuttia

Nauti hyvässä seurassa!

Syyskesän kuvia

Pieneltä päiväkävelyltä räpsittyjä kuvia...

On se mahtava miten Suomessa vuoden ajat muuttavat luontoa. Joka kerta kun ollaan mökillä käyty,  on lasten kanssa voinut ihmetellä luonnon omaa kierokulkua.

Alkukeväästä poimittiin valkovuokkoja ja katsottiin missä mustikan ja ahomansikan lehdet kasvavat.
On kerätty luonnon kukkia ja katsottu lähipellon viljan kasvua. Siinä sivussa tulee kerrattua, miten saammekaan leipää kauppoihin - tärkeää oppia lapsille.

Nyt bongailimme sieniä ja muutamat puolukatkin tuli suuhun nappastua.

On se syksykin ihanaa aikaa näin kesän jälkeen.
Ja taitaa talvessakin olla paljon mukavia puolia.
Sitten kevät ja kesän odottaminen.

Hyvä tälläisenään!

Ja tuleehan vuoden aikoja vielä puoliteltuakin, alkutalvi, lopputalvi, alkukesä, loppukesä jne...
Ehkä kurjin se loppusyksy, ennen kuin talvi alkaa...

Nautitaan lämpimistä kuulaista loppukesän/ alkusyksyn päivistä!

Pikkueteisestä

ja sitten jälkeen...

=) Ihanaa saada jotain joskus valmiiksikin...
Sanoisinko, että tämä tuulikaappieteinen on nyt valoisampi ja kutsuvampi, kuin aikaisemmin!

Ja taas totean... pikkuhiljaa.... Projekteja riittää niin suuremmissa kuin pienemmissä asioissa.

Omppusia

Kävimme eilen Jokiniityllä pienellä päiväretkellä tyttäreni ja äitini kanssa.
Keitimme päiväkahvit ja paistoimme lämpimäisiä, tällä kertaa pakasteista.

Omenapuun omput täytyi tietenkin käydä katsastamassa. Hieman ehkä raakoja, mutta tytön vaatimuksesta niitä piti kuitenkin poimia korillinen.Leivotaan niistä piiras kotosalla.

Raikasta syyskesää!